Toukokuun 2025 kirje
Kohti helluntaita
Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. 2. Tim. 1:7
Tämä apostoli Paavalin, ikään kuin sivuhuomautuksena annettu kiteytys Pyhän Hengen vaikutuksesta on monella tavalla merkityksellinen. Se on annettu asiayhteydessä, jossa apostoli rohkaisee nuorempaa työtoveria kehittymään armolahjojen käytössä ja olemaan pelkäämättä hengellisessä työssään. Timoteus, joka oli Paavaliin verrattuna nuori ja kokematon, tarvitsi varmasti kyseistä kehotusta. Meille tästä kehotuksesta on tullut tunnettu raamatunjae, joka osuvasti tiivistää sen, mitä omassa uskonelämässämme ja seurakunnan toiminnassa usein koemme tarvitsevamme. Tarvitsemme pelotonta uskoa, joka ilmenee Pyhän Hengen voimana, rakkautena ja viisautena.
Ei ole sattumaa, että Paavali mainitsee ensimmäiseksi voiman. Se, että evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi kaikille (Room. 1:16), että Jumalan valtakunta ilmenee voimassa eikä puheissa (1. Kor. 4:20); että evankeliumi, joka on hullutus ulkopuolisille, on meille Jumalan voima (1. Kor. 1:18) - se kaikki alleviivaa sitä, miten keskeisenä apostoli näki Pyhän Hengen vaikuttaman muutosvoiman uskonelämässään ja työssään. Aito usko nojaa Jumalan voiman todellisuuteen ja suostuu olemaan riippuvainen siitä kaikissa tilanteissa koko olemuksellaan. Se tarkoittaa samalla usein heikkouden hyväksymistä ja kokonaisvaltaisesti Jumalan varassa elämistä. Se tarkoittaa myös kuuliaisuutta ja nöyryyttä Jumalan edessä, jotta hänen tahtonsa voisi täysimääräisesti toteutua.
Toiseksi Pyhä Henki on luonteeltaan rakkauden Henki. Hän tekee Jumalan rakkauden todelliseksi kirkastamalla meille Kristuksen rakkautta ja neuvomalla meitä rakkaudellisesti Jumalan tahdon mukaisiin valintoihin. Miten muuten itsekäs ja syntinen ihminen voisi alkaa elää epäitsekkäästi, Jumalaa ja toisia ihmisiä rakastaen? Se ei tapahdu pelkästään tahdon päätöksen kautta. Se voi toteutua ainoastaan Jumalan rakkauden todellisuudesta käsin. Me tarvitsemme Hengen vahvistamaa kokemusta Jumalan rakkaudesta, jotta voisimme vapautua itsekeskeisyyden otteesta ja soveltua hänen käyttöönsä. Kun sydämemme on saanut muuttua Jumalan rakkauden käsittelyssä, Jumalan ja toisten ihmisten rakastaminen on luonnollinen seuraus Hengen läsnäolosta elämässämme.
Lopultakin Henki on myös neuvonantaja, jonka neuvoja ja viisautta me todellakin tarvitsemme. On mielenkiintoista, että tässä yhteydessä Paavali kutsuu häntä terveen harkinnan hengeksi. Monissa käännöksissä viitataan tässä yhteydessä itsehillintään. Kun toimimme Jumalan voimassa ja Pyhän Hengen vaikuttamalla rakkaudella, tarvitsemme todellakin myös itsehillintää ja yliluonnollista viisautta.
Tämä todellisuus, jota apostoli kuvailee, on löydettävissä myös tänään. Yksinkertainen, aito ja sinnikäs rukouselämä saavuttaa lopulta aina sen, mitä liha ja veri, eli ihmisen oma ponnistus ei voi koskaan aikaansaada. Kun Jumala tulee läheiseksi arjessamme, saamme kokea, miten tavalliset askareet, tylsätkin työasiat ja rutiininomaiset tehtävät muuttuvat hänen läsnäolonsa välineiksi. Saamme huomata, että hänen voimansa todellakin on läsnä, hänen rakkautensa muuttaa meitä, ja hänen viisautensa ohjaa meitä kaikessa. Toteutukoon tällainen Hengen täyteys meissä jokaisessa!
Mehis Metsala