Huhtikuun 2025 kirje
Pääsiäinen uskomme keskiössä
Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille, mitä kaikissa kirjoituksissa oli hänestä sanottu. (Luuk. 24:27)
Pääsiäinen on kristillisen vuosikalenterin suurin juhla. Ilman Kristuksen kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta meillä ei olisi kristinuskoa, syntien sovitusta, voittoa kuolemasta eikä ikuisen elämän toivoa. Inkarnaatio – Jumalan lihaksi tuleminen – tapahtui juuri sen takia, että pääisäinen voisi myöhemmin toteutua. Pääsiäinen oli Jeesuksen mission täyttymys ja hänen toimintansa huipentuma. Hän tuli tähän maailmaan samaistuakseen meihin ja viedäkseen syntimme ja rikkomuksemme ristille. Emme voi olla oikeasti kristittyjä, ellemme ymmärrä ja arvosta pääsiäisen merkitystä.
Pääsiäiseen liittyvissä teksteissä korostuu voimakkaasti opetuslasten kykenemättömyys ymmärtää sitä, mitä oli tapahtumassa. Vaikka Jeesus oli puhunut toistuvasti tulevasta kärsimyksestään ja ristinkuolemastaan, teksteistä käy ilmi, että opetuslapset olivat kuitenkin odottaneet jotakin muuta. Se, mitä oli ennustettu ja mitä Jeesus oli kerta toisensa jälkeen kertonut, ei ollut kiinnittynyt heidän ajatuksiinsa. Ilmeisesti ajan henkeen liittyvä, inhimillinen poliittisen muutoksen odotus, roomalaisten tappion toivo ja heidän oman tulevan kunniansa kaipaus oli aivan liian voimakas. Jeesuksen kärsimys ja kuolema ei sopinut sen kanssa yhteen. Ylösnousemuksen jälkeen Emmauksen tien kulkijat saivat Jeesukselta kokonaisen raamattutunnin, joka avasi heidän ymmärryksensä ja osoitti, että Kristuksen piti kärsiä juuri tällä nimenomaisella tavalla ja mennä näin kirkkauteen. (Luuk. 24:26).
Tämä ymmärtämättömyys on jotakin sellaista, johon uskoakseni me kaikki voimme samaistua ja jota vastaan me yhä uudelleen joudumme taistelemaan. Yhä uudelleen tulee tilanteita, joissa emme tajua emmekä käsitä, miksi Jumala sallii kaiken menevän vaikeimman kautta ja miksi hänen hyvä tahtonsa ei useinkaan toteudu sellaisella suoraviivaisella tavalla, jota olemme odottaneet. Me odotamme voittoisia läpimurtoja, mutta Jumala saattaa joskus sallia meille nöyryyttäviä epäonnistumisia. Me haluamme olla kykeneviä ja voimakkaita, mutta Jumala riisuu meitä, jotta olisimme riippuvaisia hänestä ja tietoisia omasta heikkoudestamme. Me odotamme, että Jumalan voitto ilmenisi näkyvän menestyksemme kautta, mutta hän johtaa meitä usein voittoon vastoinkäymisten, kärsimyksen ja ristin kantamisen yhteydessä. Ajan henki sanelee, että meidän pitäisi olla näkyvästi menestyksellisiä ja kaikessa selvästi omavoimaisia. Jumala kuitenkin haluaa muokata ja käyttää meitä heikkoudestamme käsin.
Tämä kaikki osoittaa, että meidänkin elämässämme on usein kuilu odotustemme ja Jumalan toiminnan välillä, ja tämä voi olla hämmentävää. Monessa tilanteessa kaipaisimme varmasti samanlaista raamattutuntia, jonka Emmauksen tien kulkijat saivat osaksensa. Meillä on kuitenkin evankeliumi ja sen soveltamisen pitkä historia tukenamme. Se auttaa meitä ottamaan ristimme, kuolemaan itsellemme ja löytämään uuden elämän Kristuksen ylösnousemusvoimassa arjen keskellä yhä uudelleen ja uudelleen. Pääsiäisen merkitys kirkastuu, kun ymmärrämme, miten epätoivoisesti tarvitsemme kaikkea sitä, mitä risti ja ylösnousemus meille mahdollistavat!
Mehis Metsala