Toukokuun 2021 kirje
Elämän leipä
Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.” Joh. 6:35
Monille on TV:stä tuttu ohjelma Olet mitä syöt, jossa kerrotaan erilaisia elämäntaparemontteja läpikäyneistä ja näin terveydentilaansa ja elämänlaatuaan parantaneista ihmisistä. En ole kyseistä ohjelmaa koskaan katsonut, mutta minua on aina kiehtonut ohjelman otsikon osuvuus. Todellakin, meidän ruokailutottumuksemme muokkaavat pitkässä juoksussa monella tavalla elämämme pienempiäkin seikkoja, ja näin hyvinvointimme on paljolti kiinni siitä, mitä laitamme suuhumme. Tähän liittyvä henkilökohtainen havaintoni on, että laihduttamisen yhteydessä olen kokenut huomattavasti helpommaksi liikunnan määrän lisäämisen, kun taas paljon vaikeampaa on ollut muuttaa vakiintuneita ruokailutottumuksiani. Olen joutunut kysymään itseltäni, miksi minun on niin vaikea luopua välittömästä mielihyvästä, vaikka tiedän, että tähtäimessä on vointini kokonaisvaltainen paraneminen?
Kun ajattelemme Jeesuksen sanoja elämän leivästä, emme voi olla huomaamatta, miten hän korostaa itseään varsinaisena kaipauksiemme täyttymyksenä ja sielumme ravintona. Hän on ikään kuin sanomassa, että turhaan haet tyydytystä omistamisesta, vallasta, nautinnoista, viihteestä, sosiaalisesta mediasta, yhteiskunnallisesta asemasta ja siitä kaikesta, mitä tämä maailma tarjoaa elämän sisällöksi. Minä, Jeesus, olen elämän leipä! Uskomalla minuun ja ainoastaan seuraamalla minua voit oikeasti tulla tyydytetyksi. Kristittyinä tiedämme tämän todella olevan totta, ja silti meidänkin on usein niin vaikea luopua pienestäkin mielihyvästä ruokkiaksemme itseämme sillä parhaalla ruoalla, elämän leivällä, joka oikeasti edistää hyvinvointiamme.
Oikeaa valintaa vaikeuttavia tekijöitä on varmasti monia. Ensinnäkin me elämme nautintokeskeisessä kulttuurissa, jossa ei anneta kovinkaan paljoa arvoa itsekurille tai henkilökohtaiselle vastuulle. Onnellisen elämän mittarina pidetään usein absoluuttista vapautta tyydyttää kaikkia mielihaluja välittömästi ja missä määrin tahansa. Nämä ympärillämme vallitsevat asenteet vaikuttavat usein meidän käyttäytymiseemme. Toiseksi ymmärryksemme Jumalasta on usein liian ahdas. Me tiedämme hänen rakastavan meitä, mutta emme uskalla heittäytyä hänen johtoonsa, koska meidän on vaikea luottaa häneen. Meillä on vääriä mielikuvia hänestä, saatamme kokea hänet liian ankarana ja liian vaativana, ja sen tähden kehotukset lähestyä häntä tuntuvat uhkaavilta. Kolmanneksi meillä saattaa olla omia suunnitelmia, jotka eivät ole sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jumala haluaa tehdä elämässämme, ja näin me olemme jatkuvasti neuvottelemassa kompromisseista hänen kanssaan. Kun emme ole voineet luovuttaa kaikkea hänelle, emme pysty myöskään iloitsemaan siitä, mitä hän tekee ja mitä hän haluaisi antaa meille.
Emme pääse siitä, että Jeesuksen sanojen varsinainen sisältö kehottaa meitä elämäntaparemonttiin, jonka kautta hänen tarjoamansa ruoka – Hän itse elämän leipänä – asettuu ensimmäiselle sijalle tavoitelistallamme. Täytyy muistaa, että tavoitteena ei ole mikään pinnallinen pikaratkaisu, vaan meidän kokonaisvaltainen ja ikuinen hyvinvointimme. Jeesus ei kutsu meitä täyttymään itsellään voidaksemme huonosti. Päinvastoin! Mitä enemmän olemme kosketuksissa hänen suuruuteensa, sitä enemmän koemme tulevamme ravituiksi, täytetyiksi, onnellisiksi ja sitä vähemmän olemme riippuvaisia pahoinvointia aiheuttavista korvikkeista. Hän tietää, mitä oikeasti tarvitsemme. Kun täytymme hänellä, olemme oikealla tavalla kylläisiä.
Oman elämäni prosessit ovat johtaneet siihen, että monet korvikkeet, jotka aikaisemmin olivat minulle kiusaukseksi, ovat menettäneet vetovoimansa ja yhä tärkeämmäksi on tullut yhteyteni Kristukseen. Häntä palvellen, häntä etsien, usein kipuillen ja epäonnistuenkin koen sisäistä tyydytystä, toivon ja merkityksen vahvistumista ja elämäni tarkoituksen täyttymistä. Mikäli en ruoki itseäni hänellä, olen sokea ja haluton kaiken sen suhteen, mikä on onnellisuuden edellytyksenä elämässäni. Ja silloin, vaikka uskon Jumalaan, uskoni ei kanna minua, vaan on enemmän taakka ja rasite. Mikäli ruokin itseäni Kristuksella, koen olevani kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka saa ravinnon oikeasta paikasta ja tuottaa hedelmää ajallaan. Ja silloin kaikki, mitä teen, onnistuu.
Mehis Metsala