Kesäkuun 2021 kirje
Eteenpäin Jumalaan luottaen
Fil. 1:6 Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.
Hengellisen työn tekemistä värjää melkein aina vahva kokemus omasta heikkoudestamme. Kun ryhdymme tavoittelemaan Jumalan antamia päämääriä, käy nopeasti selväksi, että omat voimamme ja resurssimme ovat siihen auttamattomasti riittämättömät. Näemme korostetusti luonteemme vinoutumat ja koemme monella tavalla riittämättömyyttä tehtävään nähden.
Mitalin toinen puoli on kuitenkin aivan erilainen, ja se liittyy Jumalan suunnitelman ylivertaisuuteen sekä hänen voimansa ja resurssiensa riittävyyteen. Paras rauha ja luottamus perustuvat juuri siihen tietoon, että Jumala, joka on aloittanut työnsä meissä, vie sen joka tapauksessa päätökseen. Emme käsitä miten emmekä tiedä milloin, mutta mitä kauemmin seuraamme häntä, sitä enemmän saamme todistusaineistoa hänen luotettavuudestaan ja uskollisuudestaan päämääriensä toteuttamisessa.
Apostoli Paavali kirjoitti edellä mainitut sanat vankeudesta käsin. Häneltä oli otettu mahdollisuus vaikuttaa perustamiinsa nuoriin seurakuntiin fyysisen läsnäolonsa kautta. Hän teki kuitenkin sen, mikä oli siinä tilanteessa mahdollista: hän kirjoitti kirjeitä. Ja näistä kirjeistä tuli merkittävä osa Uutta testamenttiamme. Erityisen puhuttelevaa on apostolin uskon vahvuus Filippiläiskirjeessä, jossa usko ilmenee luottamuksena siihen, että Jumala hallitsee ja vie työnsä loppuun asti huolimatta apostoliin kohdistuvista rajoituksista. Usko ilmenee myös valmiutena kohdata kuolema ja ilona vastoinkäymisten keskellä. Kun kaikki on luovutettu Jumalalle, ja kun hän on elämämme keskeinen voimavara ja vetovoima, yksikään mahdottomalta tuntuva tilanne ei ole viime kädessä toivoton.
Koronaviruksen värjäämä vaikea kevät on takanamme, ja me kaikki toivomme, etteivät edessä oleva kesä ja tuleva syksy toisi mukanaan taas tartuntojen kasvua ja niihin liittyviä toimenpiteitä. Seurakuntamme on kärsinyt menneiden kuukausien rajoituksista merkittävästi. Meillä on resurssipulaa, ihmissuhdeongelmia, koronan aiheuttamia häiriöitä toiminnassa, henkilöstömuutoksista johtuvia sopeutumispaineita ja paljon muuta. Yhä uudelleen olemme kasvokkain sen tosiasian kanssa, että ellei Jumala rakentaisi taloa, turhaa olisi ihmisten ahertaa. Ja juuri kaiken tämän keskellä meidän on uskallettava luottaa siihen, mihin apostoli Paavalikin luotti: Jumala ei jätä työtänsä kesken, vaikka meidän uskomme horjuisikin. Hän haluaa kulkea kanssamme eteenpäin, ja hänen resurssinsa ja keinonsa ovat aina riittävät. Hänellä on ratkaisut käsillä oleviin haasteisiimme, ja hän tietää, mihin hän meitä johtaa.
Yhtä asiaa emme saa koskaan unohtaa. Kristinuskon tärkein voimavara, luottamus Jumalaan, toimii ainoastaan silloin, kun elämämme on kokonaisuudessaan luovutettu hänelle. Vain ne, jotka elävät hänen armostaan, avustaan ja rakkaudestaan käsin päivittäisessä elämässä, ovat varsinaisesti hänen johtamiaan. Satunnaiset yhteydet Jumalaan saattavat olla inspiroivia, mutta niiden vaikutus jää yleensä marginaaliseksi, ellei Jumala itse ole kaiken päätöksenteon keskiössä.
Raamattu ja kristinuskon historia vahvistavat sen, että riisuttuina ja heikkoina meillä on mahdollisuus oppia asioita, joita emme hyvinvoinnissa ja omavoimaisuudessamme koskaan huomaisi. Mitä enemmän meillä on haasteita, sitä enemmän on myös mahdollisuuksia oppia Jumalan antamasta rauhasta, rakkaudesta ja avusta. Korona on pakottanut meitä arvioimaan monia asioida uudelleen ja oppimaan riippuvuutta Jumalasta aivan uudella tavalla. Toivon, että mitä enemmän rajoituksia puretaan, sitä enemmän meissä on kiitollisuutta ja myös intoa mennä eteenpäin Jumalan kanssa. Hän haluaa viedä meitä kohti uutta, eikä hän jätä työtänsä kesken!
Mehis Metsala