Syyskuun 2024 kirje
Muukalaisen vaikutusvalta
Rakkaani, minä kehotan teitä niin kuin vieraita ja muukalaisia… (1. Piet. 2:11)
Apostoli Pietarin ilmaisu kristittyjen asemaan liittyen on ajatuksia herättävä. Muukalaisuus on ajassamme hyvinkin kiistelty aihe, ja muukalaisten määrä, asema ja vaikutus puhuttaa ihmisiä länsimaisissa yhteiskunnissa todella paljon. Muukalaisten läsnäolo nähdään joko positiivisena tai negatiivisena riippuen siitä, millainen on heidän vaikutuksensa kantaväestön kulttuuriin ja elinympäristöön. Pietari käyttää sanaa muukalaisuus kristittyjen erityistä asemaa silmällä pitäen. Kristityt olivat hänen aikanaan pieni ja outo ryhmä, jota valtavirta piti vain yhtenä juutalaisuuden lahkona. Vaikka heidän vaikutuksensa saattoi olla paikoittain suurikin, kukaan ei aavistanut, että heidän uskonsa saavuttaisi eräänä päivänä hallitsevan aseman yhteiskunnassa. Kristityt olivat altavastaajia, vastavirtaan kulkijoita, monella tavalla erilaisia ja oudoksuntaa herättäviä. He olivat todellakin muukalaisia.
On huomionarvoista, että tällainen pieni marginaalissa vaikuttava ryhmä muuttui ajan kuluessa keskeiseksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, joka muutti voimakkaasti historian kulkua. Mikä tai kuka antoi heille tällaisen voiman? Mistä tuli heidän yhä lisääntyvä vaikutusvaltansa? Keskeinen vastaus näihin kysymyksiin on kätketty muukalaisuuden käsitteeseen ja siihen, miten Pietari sovelsi sitä kristittyihin.
Alkuseurakunnan kristityt tiesivät kuuluvansa Kristukselle. Siihen perustui heidän identiteettinsä, ja siitä he saivat myös voimansa. He olivat muukalaisia juuri sen takia, että heidän ambitionsa ja kauaskantoiset suunnitelmansa eivät liittyneet niinkään onnellisuuden tavoitteluun tässä ajassa, vaan antautumiseen Jumalan johdatukseen ja kaikkeen, mitä siitä seurasi. Paavali muistutti filippiläisiä siitä, että heidän kansalaisuutensa on taivaassa (Fil. 3:20), ja Pietari kehotti heitä olemaan valmiina antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyi heidän toivostaan (1. Piet. 3:15). Kummassakin kehotuksessa on taustaoletuksena se, että kiintopiste ei ole tämän ajan materiaalisessa todellisuudessa, vaan tuonpuoleisessa, näkymättömässä. He olivat todellakin kuin jonkun muun maan kansalaisia.
Huomionarvoista on myös se, että Pietari kehottaa kristittyjä elämään niin, että heidän tekonsa aiheuttaisivat Jumalaan kohdistuvaa ylistystä muissa ihmisissä, niissä, joiden keskellä kristityt elivät muukalaisina. Tuntuu siltä, että käytännössä Pietari kehotti heitä niin radikaaliin rakkauteen, että se ei olisi voinut jäädä piiloon. Näin tapahtuikin, kun kristityt esimerkiksi alkoivat pelastaa ei toivottuja vauvoja, jotka muut olivat tuominneet kuolemaan. Se oli radikaali rakkaudenosoitus, joka herätti huomiota ja pikkuhiljaa vaikutti suhtautumisen muuttumiseen koko kulttuurissa.
Voimme todeta, että vaikka meidän kulttuurissamme muukalaiset nähdään usein avuntarvitsijoina, jollakin tavalla pulassa olevina ihmisinä, alkuseurakunnan kristityt eivät olleet sellaisia. He tiesivät, että huolimatta valtavirran vastustuksesta, huolimatta vainoista ja kärsimyksestä, huolimatta heidän omasta köyhyydestään, heillä oli jotakin suurempaa kuin kenelläkään muulla: Kristus oli elävä heidän keskuudessaan ja Pyhän Hengen voima vaikutti heidän kauttaan kaikkialla, missä he kulkivat. He olivat muukalaisia, mutta voimaantuneita sellaisia; he eivät olleet itse suuria, vaan Jumala oli suuri heidän elämässään.
Kristillinen seurakunta on tänäänkin samanlainen yhteisö, kun se antaa Jumalalle täyden vallan toimia elämässään. Sinä ja minä voimme yksilöinäkin olla osa sitä ihmeellistä muukalaisuutta, joka vetää puoleensa ja jolla on voima muuttaa maailmaa. Me emme saa koskaan suuria aikaan pyrkimällä olemaan suuria itse. Voimme kuitenkin olla itseämme suurempia aina, kun heittäydymme Jumalan varaan ja annamme hänelle vallan ohjata elämäämme. Silloin meistä tulee erilaisia, ehkäpä joidenkin mielestä jopa vähän outoja, mutta varmasti ihmisiä, joiden elämä kantaa hyvää hedelmää ja osoittaa Jumalaan. Oletko valmis olemaan tällainen muukalainen?
Mehis Metsala