Elokuun 2024 kirje
Voimallinen evankeliumi
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Room. 1:16
Paavali kirjoittaa tässä siitä, mikä oli alkuseurakunnalle jokapäiväistä arkea. Evankeliumi, joka yhteiskunnassa aiheutti paheksuntaa ja voimakasta vastarintaa, oli seurakunnan keskuudessa elävä voima. Sen kautta yhä enemmän ihmisiä tuli uskoon ja alkoi elää Jumalan voiman vaikuttamaa uudenlaista elämää. Alkuseurakunta oli kaikista puutteistaan huolimatta yhteisö, joka erottui ensisijaisesti sen kautta, että Jumalan voima oli siinä todellinen. Julistettu sana sai aikaan muutosta, ja sen voima oli ilmeinen kaikille.
Seurakunta on Jumalan voiman ilmenemisen paikka myös tänään. Aina, kun ihminen ottaa vastaan armon, suostuu alistumaan Jumalan edessä ja päästämään irti omista vaatimuksistaan; aina, kun hän ei enää halua pelkästään pinnallista hyvänolon tunnetta vaan syvempää ja kokonaisvaltaisempaa muutosta; aina, kun rukouksen innoittajana ei ole pelkästään ratkaisun löytäminen johonkin käytännön ongelmaan vaan yliluonnollinen ja pyhä Jumala itse, evankeliumin olemus voimana alkaa olla lähellä.
Mikä tuo esille Jumalan todellisuuden ja hänen voimansa? Miten voisimme muuttua sellaiseksi seurakunnaksi, jossa Hänen voimansa vaikuttaisi huomattavasti enemmän? Vastauksia on varmasti useita, ja ensisijaisesti ne liittyvät elämämme luovuttamiseen kokonaisvaltaisesti Jumalalalle ja hänen tahtonsa etsimiseen kokosydämisesti. Haluan korostaa kahta asiaa, jotka ovat avaimia Jumalan vaikutuksen kasvuun elämässämme: alistuminen ja ilo.
Koko Raamatun sanoma ja myös Jeesuksen opetuslapseuskutsu painottavat elämän kokonaisvaltaista antamista Jumalalle ja hänen päivittäistä seuraamistaan. Paavali korostaa Roomalaiskirjeen 8. luvussa alistumista Jumalan edessä ja osoittaa, että se on yksi keskeisiä tunnusmerkkejä Hengen ohjaamassa elämässä. Juuri tässä on länsimaiselle kristitylle vaikein valinnan paikka. Me saatamme innostua ja lähteä mukaan moneenkin asiaan seurakunnassa, mutta meidän on vaikea alistua kokonaisvaltaisesti; sillä tavalla, että tulisimme täysin riippuvaisiksi Jumalasta ja hänen johdatuksestaan. Usein haluamme olla mukana omaehtoisesti, ilman, että joutuisimme Jumalan työpöydälle ja tulisimme kasvokkain oman langenneisuutemme kanssa. Jumalan voima ei kuitenkaan voi tulla täydelliseksi ilman oman heikkoutemme ymmärtämistä ja sen todeksi kokemista. Hengellisesti köyhät ovat autuaita juuri sen takia, että heidän uskonsa lähtökohta on heidän oman tarvitsevuutensa kokemisessa. Älä pelkää Jumalan järjestämiä riisumisprosesseja, koska ne tähtäävät iloiseen alistumiseen hänen edessään ja ovat hänen voimansa kokemisen lähtökohta!
Samanaikaisesti yhtä tärkeää on se, että Jumala kutsuu meitä iloon hänen valtakunnassaan. Hän kutsuu meitä iloitsemaan hänen suuruudestaan, hänen rakkaudestaan ja hänen johdatuksensa ihmeellisyydestä. Hän haluaa meidän iloitsevan hänestä yhä uudelleen, ja juuri sen takia elävän ja terveen seurakunnan tärkeimpiä piirteitä ovat ylistys ja aito ja estoton ilo. Oma kokemukseni on, että johdonmukainen rukous ja Jumalan etsiminen johtavat aina jossain vaiheessa iloon. Meillä voi olla paljonkin kysymyksiä ja ratkaisemattomia ongelmia, mutta aina, kun kaikki on kaadettu Jumalan eteen ja hänen suuruutensa todellisuus on tullut lähelle, ilo on väistämätöntä. Silloin saamme taas todeta, että on ihmeellistä olla yliluonnollisen Jumalan johdatuksessa.
Evankeliumi on Jumalan voima myös tänään. Sen voiman löytäminen edellyttää kuitenkin tilan antamista hänelle käytännön tasolla elämässämme. Oletko valmis siihen?
Mehis Metsala