Maaliskuun 2025 kirje
Kestävän uskon rakennuspalikat
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. (1. Piet. 1:6-7)
Aitoon uskonelämään kuuluvat sekä ilo että koettelemukset. Niin kuin elämässä yleensäkin, meidän matkaamme sisältyy sekä ylä- että alamäkiä, ja juuri tämä vaihtelu eri tilanteiden välillä auttaa meitä eniten oppimaan ja kehittymään ihmisinä. Ajatus, että uskonelämän pitäisi aina olla helppoa ja ilontäyteistä, johtaa väistämättä aiemmin tai myöhemmin uskonkriisiin. Usko, joka on täysin irti arjen todellisuudesta ja täyttää mielemme kohtuuttomilla odotuksilla, ei voi jäädä pysymään. Todellisuus testaa aina jokaisen maailmankatsomuksen.
Uskon olemukseen kuuluu sen koettelemisen tarve. Me emme opi luottamaan Jumalaan emmekä voi koskaan kasvaa uskossamme, ellei uskoamme koetella. Arvokkaimmat kokemukset ja parhaimmat näytöt Jumalan rakkaudesta saadaan juuri vastoinkäymisten ja vaikeuksien yhteydessä. Uskomme kasvaa, kehittyy ja syvenee, kun sitä koetellaan.
Turvallisuushakuisena ja hyvinvointiyhteiskunnan mukavuuksiin tottuneena ihmisenä huomaan itsessäni vaistomaisen vastareaktion, ehkä joskus jopa pienen kapinan, kun joku koettelemus kolkuttaa taas ovelleni. Miksi taas? Miksei minun anneta viettää rauhallista elämää? Mihin tämä kaikki johtaa? Miten selviydyn tästä? Vaikka tiedän, että koettelemukset ovat luonnollinen osa langennen maailman todellisuutta ja Jumala sallii niitä minulle hyvästä syystä, en ole koskaan pystynyt iloitsemaan koettelemusten saapuessa. Kun ensimmäinen kapinavaihe on mennyt ohi ja varsinainen prosessi koettelemuksen merkityksen ymmärtämiseksi on käynnistynyt, huomaan aina, että Jumala tekee työtänsä minussa. Hän pakottaa minut lempeästi tarkastelemaan elämäni eri osa-alueita Sanansa ja olemuksensa valossa ja johtaa ottamaan askeleita kohti syvempää riippuvaisuutta hänestä. Mitä kauemmin tämä prosessi kestää, sitä enemmän huomaan hänen työnsä edistyvän. Koettelemuksen väistyessä voin olla aidosti kiitollinen siitä, että olen oppinut jotakin uutta Jumalasta ja suhteeni häneen on syventynyt.
Vaikka elämässämme on paljon sellaistakin kärsimystä, jossa emme näe mitään merkitystä, suurin mysteeri on kuitenkin se, että juuri kärsimyksen ja vastoinkäymisten kautta Jumala tulee meille suureksi. Me haluamme välttää vaikeuksia, mutta usein tarvitsemme niitä oppiaksemme lisää Jumalan rakkaudesta. Me pelkäämme kipua, mutta juuri kivun kautta muutumme oikeasti. Meissä on halu paeta ikäviä tilanteita, mutta juuri niiden kohtaamisen kautta opimme uutta ja kehitymme kristittyinä.
Eräässä hartauskirjassa todetaan, että kristinusko on erityinen juuri sen takia, että sen yhteydessä ilo ei sulje pois itkua[1]. Kipu ja vaikeudet kohtaavat meitä edelleen, mutta niillä ei ole voimaa tukahduttaa lunastettujen iloa. Me saamme iloita Kristuksen voitosta, hänen läsnäolostaan elämässämme ja hänen avustaan taisteluissamme. Samanaikaisesti suremme ja itkemme tilanteissa, joissa Jeesuskin itki ja jotka häntäkin murehduttivat. Suurin ilonaiheemme on kuitenkin se, ettei meidän tarvitse yhdessäkään vastoinkäymisessä olla yksin. Hän on kanssamme ja häneen katsomalla selviydymme taistelusta. Olkoon alkava paastonaika Kristuksen synnyttämän ilon lisääntymisen aikaa elämässämme!
Mehis Metsala
[1] Peterson, Eugene H.. God's Message for Each Day: Wisdom from the Word of God (p. 52). Thomas Nelson. Kindle Edition.