Helmikuun 2025 kirje
Ulospäin suuntautuva usko
"Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.
(Matt. 5:13-16)
Uskoon liittyvät kysymykset ovat suomalaisessa kulttuurissa arkoja ja voimakkaita tunteita herättäviä. Ne uskalletaan ottaa puheeksi usein vasta silloin, kun on saavutettu riittävä luottamus, jottei avautuminen johtaisi vastakkainasetteluun. Monet pelkäävät leimautumista ja pilkkaa, toiset kokevat epävarmuutta mahdollisten kysymysten ja vastaväitteiden suhteen. Toiset taas ajattelevat, että usko on niin henkilökohtainen asia, ettei se kuulu kenelläkään ulkopuoliselle. Asiaan vaikuttavat paljon myös yhteiskunnassa voimakkaasti lisääntyneet antikristilliset asenteet. Enää ei ole aina helppoa olla avoimesti kristitty.
Sekä Jeesuksen opetus Vuorisaarnassa että alkuseurakunnan elämä osoittavat, että elävä usko ei voi koskaan jäädä piiloon. Se on tarkoitettu tulemaan esille ja vaikuttamaan missä tahansa tilanteessa. Ensimmäisten kristittyjen usko oli paradoksaalisella tavalla usein sitä vaikuttavampi, mitä enemmän sitä vastustettiin. Alkuseurakunta ei pysynyt hiljaa, vaikka joutuikin usein maksamaan vakaumuksestaan kovaakin hintaa.
Jumalan aikaansaama sydämen muutos on olemukseltaan niin mullistava, ettei se voi olla herättämättä kysymyksiä. Uskoontulo on hyvin henkilökohtainen ja intiimi tapahtuma, mutta sillä on aina julkisia sosiaalisia seurauksia. Kun ihmisen sydän on täyttynyt uudenlaisella rakkaudella, kun elämälle on annettu uusi merkitys ja suunta, kun ilo Herrassa on todella väkevyytenä, silloin on aivan luontevaa ja normaalia, että tämä kaikki tulee estottomasti esille ihmissuhteissa. Vaikka me olisimme hiljaa vakaumuksestamme, muuttunut olemuksemme puhuu ja herättää kysymyksiä.
En ole koskaan kokenut, että voisin olla väkisin tyrkyttämässä uskoani toisille. Tiedän, että se aiheuttaisi vastareaktioita ja vaikeuksia ihmissuhteissa. En halua muuttua rasitteeksi tai ei-toivotuksi henkilöksi omassa sosiaalisessa piirissäni. Sehän olisi karhunpalvelus evankeliumin kannalta. Toisaalta olen aina kokenut, etten mitenkään voi enkä saa olla hiljaa siitä, mikä on elämässäni kaikkein voimakkain vaikuttava tekijä. Kun elämäni on kaikessa rakennettu Jumalan varaan, en voi mitenkään sulkea häntä johonkin yksityiselämäni lokeroon. Ei! Hänen roolinsa ja vaikutuksensa tulee väkisinkin esille tilanteessa kuin tilanteessa.
Jeesus sanoo suoraan, että kristitty on tarkoitettu olemaan kuin jalustalla oleva lamppu tai kaupunki vuoren huipulla. Evankeliumin pitää näkyä meidän valinnoissamme ja olla läsnä meidän arjessamme. Se ei tarkoita suorituskeskeistä yrittämistä tai omaehtoista huomion hakemista. Ennen kaikkea se tarkoittaa läheistä yhteyttä Kristukseen ja uskon rohkeaa todeksi elämistä kaikilla elämämme osa-alueilla niin johdonmukaisesti kuin pystymme. Ja Jumala pitää huolen siitä, että hänen valonsa tulee luontevasti esille jokaisessa, joka on antanut sydämessään hallintavallan hänelle.
Mehis Metsala