Maaliskuun 2022 kirje
Valo voittaa pimeyden
”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
(Matt. 5:14-16)
Maaliskuu on kevään kuukausi, ja sellaisenaan se tuo mukanaan uutta elämää yhä lisääntyvän auringonvalon ja heräävän luonnon kautta. Me kaipaamme tätä heräämistä ja odotamme, että kohoavat lämpöasteet voittaisivat pian talven kylmyyden. Tänä vuonna maaliskuun tunnelmat ovat kuitenkin täysin erilaiset, kuin mitä ne muuten olisivat, koska emme pysty sivuuttamaan uutisia Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta emmekä voi lakata ajattelemasta, mitä ne meille kaikille, Suomelle ja koko Europalle, tuovat mukanaan. Jokin on maailmassamme pahasti särkynyt, ja muuttunut todellisuus aiheuttaa levottomuutta ja huolta tulevaisuudesta.
Kristittyinä tiedämme turvamme olevan Jumalassa. Hänen tuntemisensa, hänen rakkaudestaan käsin eläminen ja hänen johdatuksensa seuraaminen takaavat sisäisen tasapainomme, rauhamme ja tulevaisuuden toivomme. Uusi kriisi tuo esille nyt sen, olemmeko myös todellisuudessa eläneet Jumala-keskeistä elämää, ja onko Jumalalla ollut riittävästi valtaa sydämessämme kokeaksemme turvallisuutta myös käytännössä. Muuttunut turvallisuustilanne vaikuttaa ikään kuin herätyskello saadakseen meidät keskittymään perustotuuksiin ja tekemään oikeita valintoja.
Yksi Raamatun keskeisiä viestejä on se, että Jumalan valo voittaa aina pimeyden. Tämän voiton pitää vain toteutua ensin meidän sydämissämme, ja sen jälkeen valo leviää myös muihin meidän kauttamme. Juuri näin Paavali ilmaisee asian: Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valo pimeydestä", valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. (2. Kor. 4:6) Näin ollen on keskeistä, että meidän pitäisi hylätä kaikki, mikä sotii Jumalan valoa vastaan meissä ja antaa hänelle valta muokata sisäistä tunneilmastoamme. Vallitseva tilanne ikään kuin huutamalla kutsuu meitä parannuksen tekoon ja sydämemme ja asenteittemme puhdistamiseen Jumalan edessä.
Kun Jumala saa lisää tilaa meissä, sen mukana tulee aina vahvistunut vakuuttuneisuus hänen hallintavaltansa todellisuudesta ja sen hyvyydestä. Me emme tiedä, millaisia murroksia on luvassa maailman politiikan areenalla, emmekä voi tietää, miten valtioiden voimasuhteet muuttuvat ja millaista hintaa saatamme joutua maksamaan siitä myllerryksestä, joka on jo käynnistynyt. Voimme kuitenkin olla varmoja Jumalan rakkaudesta, hänen läsnäolostaan myös nyt tässä muuttuneessa tilanteessa ja hänen hallintavallastaan myös tulevien tapahtumien suhteen. Ihminen, joka on luovuttanut elämänsä Jumalalle, voi olla rauhassa Hänessä, jonka antama rauha käy yli ymmärryksen (Fil. 4:6-7).
Kaiken turvattomuuden ja levottomuuden keskellä korostuu myös kristillisen seurakunnan merkitys. Hyvinvointi saa ihmiset helposti unohtamaan sen voiman ja merkityksen, jonka Jumala on tarkoittanut seurakunnalle. Länsimaissa ajatellaan seurakuntaa usein vain palveluntarjoajana, johon mennään silloin, kun ei ole muuta tekemistä tai kun siihen koetaan erityistä tarvetta. Uskon, että Jumala haluaa ravistella meidät irti tällaisesta omaehtoisesta suhtautumisestamme Kristuksen ruumiiseen. Uusi testamentti ei tunne kristillisyyttä, joka on irrallaan seurakunnasta. Jumala haluaa meidän elävän ja hengittävän samassa rytmissä toisten kristittyjen kanssa. Juuri kristilliset seurakunnat ovat sodan ja kaaoksen keskellä olleet usein paikkoja, joista löydetään rakkautta ja turvaa, apua ja ymmärrystä, koska siellä Jumala itse on läsnä. Juuri kristillinen seurakunta on kutsuttu elämään todeksi sitä, mitä ei löydy mistään muualta: Jumalan läsnäolon todellisuutta. Tähän kaikkeen viitaten haluan sanoa: älä jää yksin! Tule ja ole osa Jumalan seurakuntaa! Tule ja anna elämäsi hänen käyttöönsä, jotta voisit olla siunaukseksi ja itse siunattu. Vain näin voimme olla valona, joka ei jää piiloon, vaan loistaa kaikkialle ympäristöönsä.
Mehis Metsala