Helmikuun 2022 kirje

Armon kasvattava vaikutus

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä... (Tit. 2:11-12)

   Jumalan armo on hänen työnsä keskeinen väline elämässämme. Kristittyinä meidät on pelastettu armosta uskon kautta, ja uskonelämän edetessä me kasvamme ja muutumme armon vaikutuksesta. Me opimme tuntemaan Jumalan pyhyyttä ja rakkautta armon kautta sekä näkemään omaa asemaamme oikeassa valossa armon vaikutuksesta. Kaikessa hengellisessä kehityksessä Jumalan armolla on keskeinen rooli.

   Armo kristillisenä käsitteenä on aikojen muuttuessa menettänyt paljon siitä merkityksestä, mikä sille on annettu Raamatussa. Monet pitävät armoa tietynlaisena lupalappuna itsekkääseen elämään tai pelkästään vastuusta vapautumisen korttina Jumalan vaatimusten edessä. Kaikki se hankala ja velvoittava kristinuskossa, mihin meidän lihamme ei luontaisesti halua venyä, tulee helposti kuitatuksi armoon vedoten. Näin armon käsitteestä muodostuu pakokeino todellisen uskon kokonaisvaltaisista haasteista. Eräs sekulaari toimittaja kuvasi armoa pelastusautomaattina, joka poimii taivaalliseen kyytiin jokaisen, riippumatta siitä, miten ihminen on elänyt. On selvää, että yllä mainitut tavat käyttää Jumalan armoa väärin, eivät johda ihmistä eteenpäin uskossa eivätkä vaikuta luonteen kehittymiseen positiiviseen suuntaan. Armosta tulee siten vain itsekkyyttämme palveleva väline.

   Miten Jumalan armo, joka on todellinen, elämää mullistava ja vastustamaton, oikeasti muuttaa ja kasvattaa meitä? Joitakin ajatuksia siitä:

   Ensinnäkin armo muuttuu merkitykselliseksi ainoastaan silloin, kun olemme samanaikaisesti Jumalan totuuden vaikutuspiirissä; armo ja totuus kuuluvat yhteen. Armo muuttuu tarpeelliseksi ja kallisarvoiseksi silloin, kun näemme Jumalan suurena, pyhänä ja vetovoimaisena. Silloin tiedostamme vaistomaisesti oman langenneisuutemme ja tiedämme tarvitsevamme armoa. Täydellisen ja pyhän Jumalan ja langenneen ihmisen yhteys voi toteutua ainoastaan armon kontekstissa. Näin ollen armon ymmärtäminen edellyttää jonkinlaista kokemusta Jumalan suuruudesta. Olen huomannut, että Jumala yhä uudelleen vetää ihmisiä puoleensa järjestämällä kohtaamisia ja tapahtumia, joissa hänen suuruutensa tulee esille ja hänen armonsa muuttuu tarpeelliseksi. Seurakunta on parhaimmillaan yhteisö, jossa Jumalan armo alkaa toimia ihmisten välisissä suhteissa. Tämä tapahtuu esirukouksen, profeetallisen lahjan toimimisen, anteeksi antamisen ja pyytämisen sekä monen muun asian kautta. Kannattaa olla Jumalan työn piirissä, jotta voisimme kokea armon todellisuutta.

   Toiseksi voidaan todeta, että sen jälkeen, kun olemme alkaneet tietoisesti seurata Kristusta, armosta tulee keskeinen Jumalan rakkauden ilmaisu elämässämme. Mitä lähemmäs Jumalaa pääsemme, sitä terävämmin näemme sydämemme vinoutumia ja sitä enemmän ymmärrämme tarvitsevamme armoa. Huomaamme, että Jumala ei tyydy pelkästään siihen, että vältämme syntiä, vaan tavoittelee sydämemme syvimpien asenteiden ja kiintymyksien muutosta. Kun näemme, että parhaimmatkin ja jaloimmatkin pyrkimyksemme sisältävät itsekkyyden aiheuttamia vinoutumia, tiedämme tarvitsevamme Jumalan armoa aivan tosissamme ja kaipaamme hänen työnsä etenemistä sisimmässämme. Näin Jumalan totuus paljastaa totuuden luonteestamme, ja armo on siinä yhteydessä osoitus Hänen rakkaudestaan ja ristillä suoritetusta lunastuksesta.

Käytännön tasolla armo vaikuttaa meihin eniten silloin, kun tiedämme sen olevan täysin erillään kaikesta ansiosta. Kun olemme epäonnistuneet jossakin asiassa niin monta kertaa, ettemme mielestämme ansaitse enää yhtään uutta mahdollisuutta, ja silti näemme Jumalan armahtavan meitä ja pysyvän rakkaudessaan meitä kohtaan, jokin meissä murtuu. Kun emme voi enää elää omaan suoritukseemme nojaten, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin armo. Näin Jumalan armo kasvattaa meitä päästämään irti suorituskeskeisyydestämme ja luottamaan Jumalan täydelliseen lunastukseen ja periksiantamattomaan rakkauteen. Meidän pitää usein palata uskon perustotuuksiin, jotta armon voimaannuttava todellisuus alkaisi taas vaikuttaa elämässämme. Juuri siihen Jumala kutsuu meitä myös tänään.

Mehis Metsala