Huhtikuun 2022 kirje
Aikojen ymmärtämisestä
Huhtikuussa saamme muistella Kristuksen kärsimystä ja juhlia hänen ylösnousemistaan. Se, mitä Kristus on puolestamme tehnyt ristillä, on edelleen ajankohtaista ja relevanttia meidän jokaisen elämää silmällä pitäen. On tärkeää, että muistamme, mistä meidät on pelastettu ja millä hinnalla, miten sen kuuluisi vaikuttaa meidän valintoihimme nyt ja mihin se tähtää ikuisuudessa. Jumala on itse maksanut hinnan lunastuksestamme ja kutsuu meitä vaeltamaan hänen suunnitelmansa mukaan etukäteen valmistetuissa teoissa. Vain sillä tavalla voimme elää merkityksellistä elämää, joka ei ole riippuvaista olosuhteista.
Pääsiäisen tekstejä lukiessamme huomaamme niissä korostuvan sen, miten eri maailmoissa Jeesuksen ja opetuslasten ajatukset kulkivat tärkeimmän vaiheen lähestyessä. Mitä lähemmäs tultiin Jeesuksen kärsimystä, sitä enemmän tuntui vahvistuvan opetuslasten keskinäinen kilpailu. ”Kuka meistä on suurin?”, oli tärkein kysymys suurten ja murroksellisten tapahtumien käynnistyessä, ja sen mukaisesti orientoitui opetuslastan ajattelumaailma. Näin ollen ei ole ihme, että ristiinnaulitsemisen jälkeen heidän maailmansa oli romahtanut, ja heidän uskonsa oli yhtäkkiä vailla pohjaa. He eivät olleet ymmärtäneet eivätkä sisäistäneet Jeesuksen puheita kuolemastaan, koska sellainen tulevaisuuden näkymä ei millään tavalla sopinut yhteen heidän omien odotustensa kanssa. Myös lupaus ylösnousemuksesta oli jäänyt ikään kuin taka-alalle. Oma itsekeskeinen narratiivi hallitsi liikaa heidän maailmankuvaansa, ja siihen nojatessaan he eivät pystyneet luottamaan Jumalan suuruuteen pimeyden hetkellä. Romahduksesta johtuva hämmennys näkyy erityisesti Emmauksen tien kulkijoiden keskustelussa.
Kun vertaamme tätä kaikkea helluntain jälkeiseen aikaan, näemme, että kontrasti on erittäin suuri. Varsinkin Apostolien tekojen 4. luku on sen suhteen erittäin puhutteleva. Siinä näemme, että kärsimyksestä ja uhkakuvista huolimatta apostoleilla oli kyky katsoa kirjoituksiin, nähdä Jumalan suurta suunnitelmaa käsillä olevien vaikeuksien keskelläkin ja rukoilla Hengen täyteydessä niin, että paikka, jossa he olivat, vapisi ja kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä julistaen evankeliumia entistä suuremmalla rohkeudella. Nyt he olivat kartalla Jumalan suunnitelman suhteen, nyt he tiesivät, että Jumala oli läsnä, eikä mikään inhimillinen voima voinut olla heille varsinaisesti uhka. Nyt he iloitsivat siitä, mitä heillä oli Kristuksessa, ja kaikki muu oli toisarvoista sen rinnalla. Pyhän Hengen antama ymmärrys Jumalan suunnitelmasta ja voimasta sen toteuttamiseksi teki alkuseurakunnan voittamattomaksi vainojenkin keskellä.
Tämä kontrasti pakottaa meidät kysymään, missä määrin omat tulevaisuuden odotuksemme ovat ristiriidassa Jumalan suunnitelmien kanssa ja missä määrin olemme antaneet hänelle tilaa muokata odotuksiamme. Opetuslasten esimerkki osoittaa, että mikäli yritämme palvella Jumalaa itsekeskeisyydestämme käsin, päädymme usein odottamaan asioita, joita ei koskaan tule tapahtumaan. Mikäli annamme Jumalan muokata odotuksiamme ja pyrimme elämään hänen Henkensä läsnäolosta käsin, tiedämme olevamme hänen suunnitelmassaan, vaikkemme tietäisi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Se, miten hyvin ymmärrämme aikojamme, on aina riippuvainen siitä, miten aidosti elämme Jumala-keskeistä elämää ja miten kokonaisvaltaisesti olemme luovuttaneet itsemme hänelle.
Näinä päivinä media on täynnä arvioita käsillä olevista tapahtumista ja mahdollisista tulevaisuuden skenaarioista. Turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat kaikilla mielessä. Kristittyinä joudumme pohtimaan omaa rooliamme suurempien yhteiskunnallisten murrosten yhteydessä. Raamattu vahvistaa, että voittajiksi osoittautuvat ne, jotka ovat tietoisesti osa Jumalan suunnitelmaa ja nojaavat häneen kaikissa tilanteissa. Läheisyys Jumalaan antaa eväät aikojemme ymmärtämiseen.
Mehis Metsala