Heinäkuun 2021 kirje

Todellisesta levosta

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28)

   Pitkän ja poikkeuksellisen vaikean työkauden jälkeen on luonnollista odottaa lomaa ja nauttia sen alkaessa kesästä täysin siemauksin. Varsin vaikean koronakevään seurauksena kaikki vaistomme ovat huutamassa, että arjesta pitäisi päästä niin kauas kuin mahdollista, eikä yhtäkään positiivista rentoutumismahdollisuutta saisi sivuuttaa. Me todellakin tarvitsemme lepoa ja voimien palautumiseen erotettua aikaa.

   Syvempää lepoa ei kuitenkaan saavuteta pelkästään arjesta irtautumisen kautta, niin tarpeellista kuin se onkin. Me tarvitsemme myös tietoisuutta siitä, että olemme turvassa, että tulevaisuutemme on Jumalan käsissä, että hän on aktiivinen elämässämme ja läsnä myös lomapäivinä. Ilman tätä varmuutta mielemme ei voi oikeasti olla levollinen. Olosuhteiden ja ympäristön muutos auttaa jossain määrin, mutta vielä enemmän auttaa se, kun pystymme luovuttamaan sekä menneet että tulevat huolet Jumalalle ja katsomaan eteenpäin hänen antamastaan levosta käsin.

   Näin ollen Jeesuksen kutsu tulla hänen luoksensa on erityisen relevantti juuri loman aikana. Sitä juuri sen takia, että saisimme levätä syvimmällä mahdollisella tavalla ja oikeasti uudistua sisäisen jaksamisemme osalta. Juuri loma-aika antaa meille mahdollisuuden tulla paremmin tietoisiksi sisäisestä Jumala-janostamme ja täyttyä hänen läsnäolollaan. Mikäli ajattelemme vain irtiottoa arjesta ja laiminlyömme sen, mikä on kaikkein tärkeintä, päädymme helposti ratkaisuihin, jotka kuormittavat meitä kuten arkemme, vaikkakin eri tavalla, ja jotka tuottavat viime kädessä syyllisyyttä Jumalan edessä.

   Kristityn elämään kuuluva lepo on olemukseltaan syvää luottamusta Jumalan hyvään hallintavaltaan. Se kumpuaa arjessa yhä uudelleen toteutuvasta Jumalan hyvyyden kokemuksesta ja sisäisestä halustamme liikkua yhä enemmän kokemaamme hyvyyttä, Kristusta, kohti. Jokainen rukoileva ihminen tietää, mitä tämä tarkoittaa. Kun Kristuksessa on meidän toiveidemme, unelmiemme ja rakkautemme täyttymys, emme voi levätäkään erillämme hänestä. Päinvastoin! Saamme iloiten erottaa loman tarjoaman ajan Jumalalle ja kokea, miten hän kohtaa meitä, miten hän auttaa purkamaan kaikki työkauden jännitteet ja miten hänen antamansa rauha saa taas uuden otteen koko olemuksestamme.

   Itselleni on lomien yhteydessä yhä uudelleen korostunut Jumalan antaman kutsun merkitys. Juuri loman yhteydessä on enemmän aikaa pohtia kaikkea sitä, mikä on tuonut minut siihen pisteeseen, jossa nyt olen, tehdä tiliä Jumalan edessä ja todeta, miten hänen johdatuksensa on ollut mukana kaikessa. Olen tavallisesti saanut matkustaa synnyinmaahani Viroon ja vierailla paikoissa, joissa olen kokenut Jumalan kutsun ja nähnyt hänen toimivan konkreettisesti jo varhaisesta nuoruudestani lähtien. Tällainen juurilleni palaaminen on aina vahvistanut ymmärrystäni siitä, että syvimmällä tasolla tarvitsen ainoastaan yhtä: että saisin elää todeksi Jumalan hyvää suunnitelmaa sekä arjessa että loman aikana. Ja kun tiedän olevani hänen tahdossaan, voin todellakin levätä.

Raamatussa toistuu kutsu iloitsemiseen Jumalasta. Psalmeissa kehotetaan suorastaan maistamaan hänen hyvyyttään ja yhä uudelleen ylistämään häntä koko sydämestämme. Tämä kaikki viittaa siihen, että kristinuskon todellinen olemus ei ole raskaassa suorittamisessa vaan pikemminkin ilontäyteisessä levossa. Me saamme tehdä työtä Jumalan antamasta levosta käsin, ja vain hänen vaikuttamansa lepo voi tarjota parhaan sisällön myös lomakaudellemme.

Mehis Metsala