Huhtikuun 2026 kirje
Hän on ylösnoussut
Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Kuinka hitaita te olettekaan sydämessänne uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet. Eikö Kristuksen pitänyt juuri näin kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa?" (Luuk. 24:25-26)
Tämä on osa kertomusta, jossa kaksi Emmauksen tiellä kulkevaa opetuslasta kohtaa ylösnousseen Jeesuksen eikä kuitenkaan tunnista häntä. He kertovat kaikesta tapahtuneesta ja ilmaisevat pettymyksensä, jonka Jeesuksen ristinkuolema on heille aiheuttanut. He olivat toivoneet, että kaikki olisi mennyt toisin ja Jeesuksesta olisi ihmeiden avulla tullut Israelin kansallinen pelastaja. Nyt tämä kaikki on mennyttä ja jäljellä on vain syvä suru siitä, että pitkä odotus on johtanut pettymykseen ja suuret unelmat Israelin loistavasta tulevaisuudesta ovat murskana.
Jeesus oli toimintansa aikana monta kertaa puhunut opetuslapsille tulevasta kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. He eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä Jeesus oli sanonut, eivätkä uskoneet, että näin voisi tapahtua. Miksi? Siksi, että se ei sopinut yhteen jo vakiintuneen narratiivin kanssa, jonka he olivat kauan sitten omaksuneet. Heidän näkemyksensä mukaan Jeesuksesta olisi pitänyt tulla erilainen Messias, ja kaiken olisi pitänyt johtaa erilaiseen lopputulokseen. He eivät pystyneet käsittämään ajatusta kärsivästä Jumalan palvelijasta, joka kokee pahimman mahdollisen julkisen nöyryytyksen kuolemalla ristillä. Sana rististä oli hullutusta jo ennen kuin risti oli asettunut pelastushistorian keskiöön.
Tämä episodi osoittaa, miten usein me ihmisinä emme kuule, vaikka Jumala puhuu; emme usko, vaikka hän puhuu selvästi ja toistuvasti; emmekä halua ottaa vastaan sitä, mitä Jumalalla on sanottavana, koska olemme itse rakentaneet narratiivin, jonka mukaan Jumalan pitäisi toimia meidän odotustemme mukaisesti. Ja me koemme pettymystä ja surua, kun todellisuus murskaa odotuksemme.
Pääsiäisen tapahtumat osoittavat, miten paljon suurempi ja kauaskantoisempi Jumalan suunnitelma on verrattuna inhimillisiin odotuksiin. Usein mekin keskitymme toiveajattelussamme vain siihen, mitä olemme itse odottaneet, emmekä ota huomioon, mitä Jumala varsinaisesti on tekemässä ja mihin hänen työnsä tässä maailmassa tähtää. Me olemme kiinnostuneita omasta asemastamme, oman viiteryhmämme menestyksestä ja vapaudestamme käyttää valtaa ja resursseja omien tavoitteidemme toteuttamiseksi. Odotamme Jeesuksen opetuslasten tavoin usein, että Jumala siunaisi meidän suunnitelmaamme sen sijaan, että antaisimme itsemme varauksetta hänen käyttöönsä.
Kaikkein vaikeinta ihmismielelle on edelleen hyväksyä sitä, mitä risti kaikkein selkeämmin ilmaisee ja mikä on evankeliumin keskeinen totuus: vehnänjyvän pitää pudota maahan ja kuolla, jotta se tuottaisi runsaan sadon (Joh. 12:24-26). Juuri näin Jeesus kuvaili kärsimystään, ja juuri siihen hän kutsuu myös meitä. Meidänkin on kuoltava itsellemme ja omille itsekkäille suunnitelmillemme, jotta olisimme käyttökelpoisia Jumalan työssä. Ilman ristiä ja itselleen kuolemista ei ole mahdollista päästä ylösnousemusvoimassa elettyyn elämään.
Pääsiäinen ei kerro pelkästään kärsimyksestä ja kuolemasta, vaan ennen kaikkea ylösnousemuksen todellisuudesta. Paavalin mukaan se sama mittaamaton voima, joka herätti Jeesuksen, vaikuttaa tänään meissä, tavallisissa kristityissä (Ef.1:19-20). Sen takia kannattaa suostua rajoitteisiin, riisumiseen, heikkouteen ja tarvittaessa jopa kuolemaan, jotta Jumalan suunnitelma voisi toteutua ja hänen ylösnousemusvoimansa tulisi todelliseksi myös meidän elämässämme.
Mehis Metsala