Elokuun 2021 kirje
Jumalan voima
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat… Room. 1:16
Elämme ajassa, jossa kristinusko on yhä suuremman kritiikin ja paheksunnan kohteena. Me kuulemme melkein päivittäin meneillään olevasta oikeusprosessista Raamatun siteeraamiseen ja perinteiseen kristilliseen opetukseen liittyen ja joudumme pohtimaan, miten tämä kaikki saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa uskomme harjoittamiseen käytännössä. Valtavirtamedian viestintää seuratessa käy yhä selvemmäksi, ettei usko Jumalaan ole Suomessa vuonna 2021 mitenkään suosittu asia, pikemminkin päinvastoin.
Vallalla oleva materialistinen elämänkatsomus on myös omiaan vahvistamaan kristinuskon vastaisia impulsseja. Ajatellaan, että usko saattaa tulla tarpeeseen vasta silloin, kun on vaikeaa, mutta niin kauan, kuin menestystä riittää, uskoon ei kannata kiinnittää huomiota. Tärkeämpänä pidetään omistamista tässä ja nyt kuin kaikkea sitä näkymätöntä, mihin kristinusko haastaa meitä katsomaan.
Haastava on myös se seikka, että usko tuo esiin vaikeita tosiasioita meistä jokaisesta. Monet tuntuvat vaistomaisesti välttävän kosketusta kristillisyyteen, koska siitä saattaa aiheutua tunne, ettei kaikki meissä ole ihan kunnossa. Jos Raamatun Jumala on todellakin olemassa, synti ja väärät valinnat vaativat käsittelyä, ja monilla kynnys siihen on hyvin korkea.
Me emme ole ensimmäisiä emmekä viimeisiä, joiden ympäristössä tapahtuu tällaisia muutoksia. Maailmassa on useita maita, joissa tilanne on paljon vakavampi, joissa kristinuskoa vastustetaan aktiivisesti ja kristittyjä vainotaan ankarasti. Hämmästyttävää on kuitenkin se, että juuri näistä maista kuullaan usein kertomuksia uskon ihmeellisestä voimasta. Alkuseurakunta oli myös kasvokkain hyvin voimakkaan vastarinnan kanssa. Sana rististä tuntui ensimmäisen vuosisadan Rooman valtakunnan ihmisistä naurettavalta ja väittämät Jeesuksen ylösnousemisesta uskomattomilta. Silti alkuseurakunta kasvoi ja laajeni. Vaino ja vastarinta eivät pystyneet pysäyttämään sitä.
Kristinuskon sanoma ja voima eivät ole muuttuneet, ja se kaikki, mikä voimaannutti alkuseurakunnan kristittyjä, on saatavilla myös tänään. Meidän pitää vain tulla Jumalan tykö ja oppia tuntemaan hänet suurena, pyhänä ja rakastavana Jumalana. Kun annamme evankeliumin Pyhän Hengen työn kautta vaikuttaa itsessämme, se muuttaa meitä perusteellisesti; se haastaa ja ravistelee asenteitamme, kehottaa tekemään parannusta ja luopumaan synneistämme, kirkastaa Kristuksen persoonaa ja hänen rakkauttaan meihin ja antaa voiman elää hänelle kokonaisvaltaisesti. Kristukseen katsoessamme me näemme totuuden itsestämme kirkkaammin kuin missä tahansa muussa yhteydessä; me näemme pahoja vinoutumiamme, mutta myös Jumalan voiman ja rakkauden antamia mahdollisuuksia, ja tämä kaikki innostaa liikkumaan eteenpäin häntä kohti.
Tätä kaikkea silmällä pitäen haluan kutsua sinua alkavan toimintakauden alussa taas seurakuntaan! Tule, vaikka olisit ollut etäällä pidempään ja kyselisit, mikä olisi paikkasi Jumalan edessä ja seurakunnan keskellä. Tule, vaikka olisit kompastunut ja kaatunut ja kokisit olevasti kelvoton! Tule, vaikka elämässäsi olisi kaikki hyvin ja ajattelisit, ettet tarvitse Jumalaa ja seurakuntaa yhtä paljon kuin toiset! Mikä tahansa onkaan tilanteemme, Jumala kutsuu meitä kaikkia luoksensa, koska hänellä on kyky ja halu uudistaa meidät kaikki. Apostoli Paavali ei hävennyt evankeliumia, koska hän tiesi sen muutosvoiman ja oli jatkuvasti kosketuksissa siihen. Se voima teki hänestä voittamattoman, ja näin tapahtuu meillekin, kun annamme Jumalalle tilaa itsessämme.
Mehis Metsala