Kesäkuun 2024 kirje
Vapaus valita Jumala
Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. (2. Kor. 3:17-18)
Kesän kynnyksellä koemme tietynlaista vapauden kaipausta voimakkaammin kuin muina aikoina vuodessa. Monilla on pitkä ja raskas työkausi takanaan, ja nyt halutaan vihdoinkin nauttia ansaituista vapaista. Suomessa siihen vaikuttaa vielä kaikki sään lämpenemiseen liittyvä. Kun pitkän talven jälkeen aurinko paistaa, nurmi vihertää ja linnut laulavat, ei ole enää niin helppoa keskittyä arkisiin työasioihin. Me haluamme vaihtelua ja vapautta toteuttaa kaikkea sellaista, mitä olemme jo pitkään odottaneet ja suunnitelleet.
Vapaudella on uskonelämän viitekehyksessä syvempi merkitys. Se voidaan nähdä vapautena jostakin ja vapautena johonkin. Kun olemme ottaneet vastaan Kristuksen Herrana ja Vapahtajana, meillä on yhtäkkiä erilainen vapaus tehdä hänen tahtonsa mukaisia valintoja, sen sijaan, että olisimme edelleen langenneen luontomme pauloissa. Jumalan läsnäolo elämässämme vapauttaa meidät oman lihamme orjuudesta ja antaa meille uuden päämäärän – Jumalan tahdon mukaisen elämän ja Kristuksen kaltaisuuden. Vapaus on kristitylle ensisijaisesti vapautta valita Jumala, valita Jumalan johdatus ja Jumalan tahto siitä huolimatta, että oma liha ja ympäröivä kulttuuri valitsevat toisin. Juuri tästä vapauden kokemuksesta käsin kumpusi Uudessa testamentissa kristittyjen ilo. Jeesus iloitsi, kun sai toteuttaa Isänsä tahdon; se oli hänelle kuin ruokaa. Paavali iloitsi, kun sai kärsiä Kristuksen tähden, koska siihen liittyi Jumalan antama jalompi kutsu ja arvokkaampi päämäärä. Alkuseurakunta iloitsi, vaikka sai kärsiä uskonsa tähden, koska Jumalan läsnäolo oli moninkertaisesti suurempi kuin vastoinkäymiset, jotka seurasivat uskoa Kristukseen.
Usein, kun toteutamme vapautta itsekkäästi, päädymme jonkinlaiseen umpikujaan ja orjuuteen. Materiaan ja mielihyvään panostaminen johtaa pettymykseen ja riippuvuuksiin. Sosiaaliseen asemaan pyrkiminen aiheuttaa usein jännitteitä ihmissuhteissamme ja johtaa riippuvuuteen toisten mielipiteistä. Pelkkä onnen tavoittelu johtaa aina pettymykseen, koska onnea ei voi saavuttaa sitä tavoittelemalla. Onni on korkeimpiin päämääriin pyrkimisen, oikeiden arvovalintojen ja tasapainoisen elämän sivutuote.
Tätä kaikkea silmällä pitäen on aiheellista kysyä erityisesti kesän kynnyksellä: miten voisimme elää niin, ettemme käyttäisi vapauttamme väärin? Mikä ruokkii meitä eniten ja mikä voimannuttaa meitä parhaiten? Loman ja vaihtelun tarve on luonnollista, mutta miten voisimme käyttää mahdollisuuksiamme niin, että olisimme lomakauden jälkeen kokonaisvaltaisesti - myös hengellisesti - virkistyneitä?
Vastaukseksi sopii jo edesmenneen Timothy Kellerin lainaus hänen Facebook-sivultaan: Synnin kuvioista vapautumisen salaisuus on palvonassa. Sinä tarvitset palvontaa. Tarvitset mahtavaa palvontaa. Tarvitset itkuista palvontaa. Tarvitset kirkkaudentäyteistä palvontaa. Tarvitset Jumalan suuruuden tuntua siinä määrin, että se liikuttaa sinua – että muutut sen kautta, kuka Jumala on ja mitä hän on tehnyt puolestasi.
Paavalin teksti 2. Korinttilaiskirjeessä osoittaa, että hän on samoilla linjoilla Kellerin kanssa. Vapaus toteutuu parhaiten suhteessamme Jumalaan. Kun teemme valintoja hänen tuntemisestaan käsin, saamme parhaan mahdollisen lomakauden. Kun lakkaamme olemasta langennen luontomme talutusnuorassa, olemme oikeasti vapaita. Herran Henki vapauttaa meidät, ohjaa meidät palvontaan, ja siinä me muutumme. Se on muutos, jota tarvitsemme eniten. Toivottavasti saamme elää sitä todeksi myös tänä kesänä!
Mehis Metsala