Marraskuun 2025 kirje
Mikä ohjaa meitä oikeasti?
"Niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.” (Room. 8:5)
Kristinuskon kutsu opetuslapseuteen voi monella tavalla tuntua vaikealta ja ristiriitaiselta. Jeesus antaa evankeliumeissa ymmärtää, että totuuden tuntemisen seurauksena me saamme vapauden, mutta samanaikaisesti hän kutsuu luovuttamaan kaiken hänelle ja suostumaan elämään, jossa hänellä on suurin vaikutusvalta. Me vapaudumme jostakin, mutta sen jälkeen meidän pitäisi antaa kaikki hänelle ja olla kaikessa hänestä riippuvaisia. Juuri siitä syntyy suurin jännite uskossamme: me haluamme sitä puhtautta, pyhyyttä, merkityksellisyyttä ja hengellistä vaikutusvaltaa, joka sisältyy Jeesuksen tarjoamaan elämään, mutta olemme epäileväisiä antamaan kaikkea hänen haltuunsa. Emme ole aina varmoja, onko hänen tahtonsa kaikissa tilanteissa meille sopiva ja onko opetuslapseuden hinta viime kädessä sellainen, johon pystymme suostumaan.
Paavalin teksti Roomalaiskirjeen 7. luvun lopussa osoittaa, että kyseinen jännite, mikäli yritämme sitä rationaalisesti omin voimin ratkaista, johtaa tilanteeseen, jossa päädymme tekemään sitä, mitä emme halua emmekä pysty tekemään sitä, mitä oikeasti haluamme. Se johtaa helposti lakimieliseen suorittamiseen, yritykseen ansaita Jumalan suosiota ja elämään, jossa emme voi olla varmoja Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Hänen vastauksensa Roomalaiskirjeen 8. luvussa osoittaa, että Kristuksen antama vanhurskaus, vapaus tuomiosta ja varmuus Jumalan rakkaudesta kirkastuu meille ainoastaan silloin, kun elämme Hengen mukaan, kun annamme Hengen ohjata ajatuksiamme ja olemme Hengen johdatuksessa tekemässä kaikkea, mitä teemme.
Käytännössä joudumme yhä uudelleen olemaan kasvokkain sen tosiasian kanssa, ettemme selviydy uskonelämän korkeista ihanteista ja velvoitteista omin voimin. Joudumme yhä uudelleen kohtaamaan pimeän puolemme, syntisen ja langenneen luonteemme ja toteamaan, ettemme pysty voittamaan sitä itse. Yritykset olla moraalisempia, parempia ja pyhempiä omasta voimastamme käsin vain korostavat suorituksemme vajavuutta ja avuttomuuttamme.
Oikean avun antaa meille viime kädessä vain se, että avaamme itsemme Hengen vaikutukselle ja annamme hänen kokonaisvaltaisesti täyttää sisäisen olemuksemme. Pyhä Henki tuo sisäiseen maailmaamme sen, mitä Jeesus tuli Johanneksen evankeliumin mukaan tuomaan tähän maailmaan: hän tuo armon ja totuuden. Hän antaa myös kyvyn toimia oikein. Hän osoittaa meille totuuden itsestämme tavalla, joka murtaa meidät ja samanaikaisesti viittaa Jumalan pelastavaan armoon Kristuksessa. Hengen vaikutuksesta näemme selvästi, että tarvitsemme lunastusta, syntien anteeksi saamista ja voimaa elää erilaista elämää. Hengen vaikutuksesta näemme myös, että Kristuksessa Jumala on tämän kaiken meille antanut, ja näin olemme hänen rakkautensa kohteita siitä huolimatta, että vaelluksemme on keskeneräinen. Tästä kaikesta kumpuaa voima elää erilaista elämää, sellaista, jossa Henki itse on innoittamassa, ohjaamassa ja voimaannuttamassa meitä.
Viime kädessä keskeiseksi kysymykseksi jääkin se, elämmekö ja toimimmeko Hengen mukaan vai onko valintojamme edelleen ohjaamassa oma järkemme, oma suorituskykymme ja oma yrityksemme olla Jumalalle kelvollinen. Saakoon Pyhä Henki, se ihmeellinen neuvonantaja ja lohduttaja, ohjata meidän ajatuksiamme ja tekojamme kaikessa!
Mehis Metsala