Maaliskuun 2021 kirje
Jumalan antaman merkityksen ja pakenemishalun välisessä jännitteessä...
"Nyt minun sieluni on järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Mutta tätä vartenhan minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!" Joh. 12:27-28
Johannes asettaa nämä Jeesuksen sanat tilanteeseen, jossa hän oli juuri ratsastanut aasinvarsalla Jerusalemiin ja kertonut ajan täyttymisestä käyttäen vehnänjyvän kuoleman vertausta. Vehnänjyvän pitää pudota maahan ja kuolla, jotta se voisi tuottaa elämää. Tämän sanoessaan Jeesus viittasi yleisen hengellisen totuuden lisäksi myös omaan kohtaloonsa. Hänhän oli liikkumassa kohti omaa kuolemaansa. Seuraavia sanoja luettaessa jää vaikutelma, että hänet valtasi yhtäkkiä pakokauhu, kun hän eläytyi lähestyvän kärsimyksensä todellisuuteen. Hänen sanoistaan nousee kaksi vastakkaista ilmaisua: sieluni on järkkynyt..., Isä pelasta minut tästä hetkestä... ja ... mutta tätä vartenhan minä olen tähän hetkeen tullut...
Uskon, että saatamme vastoinkäymisten yhteydessä löytää itsemme samanlaisista ajatuksista. Olemme antaneet Jumalalle luvan ohjata elämäämme ja haluamme seurata hänen johdatustaan. Tiellemme nousseet vaikeudet saavat meidät kuitenkin huokailemaan ja etsimään pakotietä. Samanaikaisesti ymmärrämme, että juuri käsillä olevien kipujen, vaikeuksien ja vastoinkäymisten kautta Jumala toteuttaa hyvää suunnitelmaansa. Ja kaiken keskellä Pyhä Henki muistuttaa, että juuri tällaista taistelua varten meidät on asetettu sinne, missä olemme.
On rohkaisevaa huomata, että kyseinen teksti viestittää voimakkaasti Jumalan tietävän ja ymmärtävän ahdistuksemme ja pelkomme. Hän on Kristuksessa itse kokenut samanlaisia tunteita ja ollut lihan heikkouden kanssa kasvokkain. Meillä on sellainen ylipappi, joka todellakin ymmärtää meidän heikkouttamme ja pysyy rinnallamme. Samanaikaisesti meitä muistutetaan taistelumme tärkeydestä. Myös meillä on tehtävä ajassamme, ja vaikka sen toteuttaminen nykyisissä oloissa on huomattavasti vaikeutunut, kutsumuksemme on edelleen voimassa. Tehtävämme ytimessä ei ole niinkään mikään yksittäinen projekti vaan Kristukselle kokonaisvaltaisesti luovutettu elämä. Meidänkin pitää vehnänjyvän tavoin kuolla, jotta se hedelmä, jota hän valmistaa, voisi kypsyä ja tulla elämämme kautta esille. Kun oma egomme on luovutettu ja kuollut, Jumalan työ voi uudella ja voimakkaammalla tavalla toteutua. Silloin myös suuremmat murrokset alkavat olla mahdollisia ja pitkään rukoillut rukoukset saada vastauksia.
Alkanut paastonaika ja lähestyvä pääsiäinen muistuttavat meitä näistä suurista kutsumukseemme liittyvistä seikoista. Korona estää meitä toimimasta tavanomaisella tavalla, ja tällainen tilanne saattaa jatkua vielä pitkään. Kaikesta huolimatta voimme kuitenkin tietää, että juuri tätä varten olemme tähän hetkeen tulleet. Jumala itse muokkaa meitä, hän valmistaa maaperää tuleville murroksille, ja meillä on etuoikeus olla osa hänen suunnitelmaansa.
Haluan rohkaista sinua rukoukseen ja Jumalan etsimiseen. Olkoon maaliskuu hyvien murrosten ja lisääntyvän toivon kuukausi!
Mehis Metsala