Kesäkuun 2026 kirje
Todellinen rikkauteni
Minä katselin sinua pyhäkössä
nähdäkseni voimasi ja kunniasi.
Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä;
minun huuleni ylistävät sinua.
Minä ylistän sinua koko elämäni ajan
ja kohotan käteni sinun nimessäsi.
Sieluni tulee kylläiseksi kuin juhlapöydässä.
(Psalmi 63:3-6)
Kesä on suomalaisessa kulttuurissa aivan erityinen aika. Parhaimmillaan se tarkoittaa sitä, että meillä on ihanat kolme kuukautta lämpöä, vehreyttä, luonnon tuoksuja ja linnunlaulua. On aivan luonnollista, että pitkän kylmän kauden jälkeen halutaan ottaa lämmöstä ja auringosta kaikki mahdollinen irti. Niinpä se, miten käytämme lomaviikot, on hyvin tavallinen keskustelunaihe kesäkuun alussa.
Kristillisessä ajattelussa loman pitäminen on yhtä tärkeää kuin työnteko. Se ei ole aina ollut kaikille selvää, ja joskus juuri loman kynnyksellä on tuotu esille ajatuksia, joiden mukaan irtiotto arjesta olisi jotenkin moraalisesti kyseenalaista, kevytmielistä, elämän vaikeiden tosiasioiden pakenemista ja periksi antamista vastuun kantamisessa. Vaikka oikeiden arvojen mukaan eläminen on todella tärkeää myös loman aikana, itse loman pitäminen on sisäänrakennettu Jumalan antamaan järjestykseen. Ei ole sattumaa, että meillä kuuluisi olla ainakin yksi lepopäivä viikossa, ja yhtä loogista on sekin, että vietämme säännöllisesti pidempiä vapaita, jotta jaksaisimme työssämme ja säilyttäisimme toimintakykymme.
Suurin kysymys lomaan liittyen on kuitenkin seuraava: mistä saamme varsinaisesti voimaa ja mikä rakentaa meitä parhaiten? Missä on oikeasti meidän elämämme ja aarteemme?
Suuret kristilliset vaikuttajat (esim. C. S. Lewis) ovat osoittaneet, että parhaatkin kokemukset nautinnoista ja iloista tässä ajassa ovat kuitenkin vain viittauksia siihen, mikä on tarkoitettu olemaan suurin ilomme ja tyydytyksemme tuonpuoleisessa. Kun meidät on luotu niin, että syvimmät tyydytyksemme ja ilomme ovat löydettävissä ainoastaan Jumalassa, emme voi ajatella, että yksikään asia voisi kunnolla tyydyttää meitä ilman Häntä. Näin meidän kapasiteettimme iloon on riippuvainen siitä, missä määrin otamme kaiken vastaan Jumalan lahjana. Mitä enemmän näemme Jumalaa kaiken hyvän takana, sitä suurempi on ilomme, kun saamme hänen lapsinaan ottaa vastaan kaikkea Häneltä. Silloin lahja ei voi muuttua tärkeämmäksi kuin lahjan antaja, ja läheisyytemme Jumalaan kaiken elämän antajana on aina elämämme keskiössä.
Millainen on paras kesäloma kaikkea edellä mainittua silmällä pitäen? Sellainen, jossa Jumala ei ole sivuroolissa, vaan kaikessa läsnä keskeisenä vaikuttajana, elämän antajana ja rakastavana Isänä. Paras loma ei ole niinkään omaehtoisen elämyslistan toteuttamista, vaan Jumalan kanssa vietettyä aikaa, jonka yhteydessä Hän saa muokata meidän hankkeitamme, ajatuksiamme ja pyrkimyksiämme. Näin ollen haluan kehottaa jokaista viettämään lomaa hyvällä mielellä, Jumalaan katsoen ja Häntä kunnioittaen. On ihmeellistä ja käsittämätöntä ja kuitenkin totta, että ainoastaan Hänen läheisyydessään sielumme tulee kylläiseksi kuin juhlapöydässä. Siksi voimme yhdessä Daavidin kanssa todeta: sinun armosi on parempi kuin elämä.
Mehis Metsala