Joulukuun 2024 kirje
Miten reagoit Jeesukseen?
Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. (Matt 2:3)
Meille kaikille on tuttu tämä osa Kristuksen syntymään liittyvistä tapahtumista. Kuningas Herodes kuuli mahdollisen kilpailijan syntymästä ja hän pelästyi. Hänen pelästymisensä aiheutti suurta huolta koko pääkaupungissa, koska kaikki tiesivät, että hallitsijan reaktio esille nousseeseen uhkaan saattoi olla erittäin väkivaltainen. Yhtäkkiä Jeesus ei ollut enää pieni lapsi muiden joukossa vaan uhkatekijä, jonka suhteen piti soveltaa äärimmäisiä keinoja.
Jeesuksen julkisen toiminnan yhteydessä kaikenlaiset reaktiot, myös voimakkaat sellaiset, olivat melko tavallisia. Fariseukset ja kirjanoppineet paheksuivat hänen tekojaan ja sanomisiaan monissa asiayhteyksissä: miksi hän parantaa sairaita lepopäivänä, miksi hän väittää voivansa antaa syntejä anteeksi, miksi hän tulee hyvin toimeen syntisten kanssa, miksi hän opettaa niin eri tavalla kuin me ja osoittaa niin suurta arvovaltaa? Kaikki nämä seikat saivat heissä aikaan voimakkaita negatiivisia reaktioita Jeesusta kohtaan.
Monet reagoivat häneen myös positiivisesti. Jeesus paransi kaikki sairaat, jotka kääntyivät hänen puoleensa tarvitsevina ja nöyrinä. Hän näki ihmisten tarpeet ja oli myötätuntoinen jopa kaikkein suurimpia syntisiä kohtaan. Hän julisti totuutta, mutta teki sitä rakkaudellisesti. Hän heijasti suurta arvovalta ja voimaa, mutta oli kuitenkin nöyrä ja epäitsekäs. Jeesus antoi vastauksia ja toimi Jumalan rakkauden ja voiman todellisuudesta käsin. Tämä kaikki sai aikaan ihmettelyä ja positiivista kiinnostusta. Kuka tämä mies on? Onko hän todellakin Messias, Jumalan Voideltu?
Jeesus on omiaan herättämään voimakkaita reaktioita myös tänään meidän yhteiskunnassamme. Vaikka olemme osa kristillistä Eurooppaa, tänäänkin häneen kohdistuu maassamme sekä vihaa että ihailua. Jälkikristillinen kulttuuri ei tiedä, mitä pitäisi tehdä Jeesuksen kanssa. Toisaalta kuulemme, että kiinnostus häntä ja kristinuskoa kohtaan on lisääntynyt. Toisaalta taas huomaamme, että julkisissa instituutioissa, kuten kouluissa, ei edes viittauksia häneen haluta millään tavalla suvaita. Erityisen hätkähdyttävää on, että reaktiot Jeesusta vastaan ovat usein niin voimakkaita. Jokin hänen persoonassaan on niin epätavallista, niin suuria kysymyksiä herättävää, että pelkkä viittaus häneen saa aikaan voimakkaita tunteita ja jopa oikeudellisia toimia.
Kaikkein suurimpana kysymyksenä on kautta aikojen ollut kuitenkin se, miten me reagoimme Jeesukseen henkilökohtaisella tasolla. Onko hän meille etäinen pehmo-Jeesus, joka siunaa kaikkea mitä teemme, vai onko hän todellakin kuningas, jonka edessä eräänä päivänä jokainen polvi notkistuu? Onko hän meille epämääräinen uskonnollinen toimija menneisyydestä, vai onko hän tänäänkin elävä ja voimallinen Herra? Vaikka olemme ottaneet hänet vastaan Vapahtajana, joudumme joka päivä kysymään itseltämme, miten reagoimme siihen, että Jeesus on se, joka todellisuudessa hallitsee. Missä määrin olemme antaneet hänen hallintavallalleen tilaa omassa elämässämme ja miten johdonmukaisesti olemme sitä tehneet?
Näin ollen joulunvietto ja joulun sanoma, nostavat esille taas tämän ikivanhan kysymyksen: miten me, sinä ja minä, reagoimme Jeesukseen tänään, kun hänen syntymänsä juhla on lähestymässä? Onko hän Herramme, jossa löytyy rauha ja turvallisuus, vai aiheuttaako ajatus hänestä levottomuutta sisimmässämme?
Mehis Metsala