Helmikuun 2026 kirje
Ilman minua ette saa aikaan mitään
”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5)
Nämä sanat on sanottu viinipuuvertauksessa, jossa Jeesus painottaa hänessä pysymisen tärkeyttä. Niin kuin oksa ei voi tuottaa hedelmää ollessaan irrallaan puusta, niin mekään emme voi tehdä mitään ilman häntä. Me tarvitsemme hänen ohjaustaan, voimaansa ja läsnäoloaan voidaksemme elää uskoamme todeksi. Me olemme kaikin tavoin riippuvaisia hänen vaikutuksestaan meihin, koska hän on elämämme lähde ja vain hänessä voimme saavuttaa kaiken sen, mitä varten meidät on luotu tähän maailmaan.
Inhimillinen ylpeytemme ja itseriittoisuutemme tulee aina monella tavalla haastetuksi, kun sanotaan, ettemme saa mitään aikaan ilman Jeesusta. Mehän voimme tehdä monenlaisia asioita oman voimamme ja viisautemme perusteella! Mikä siis estäisi meitä toimimasta? Monia muitakin vastalauseita voisi esittää. Me todellakin voimme tehdä ja usein teemmekin monenlaisia asioita ilman Jeesusta. Oleellista on kuitenkin se, että juuri sitä hedelmää, jota Jeesus itse meidän kauttamme haluaisi tuottaa, emme voi mitenkään saada aikaan ilman hänen yliluonnollista läsnäoloaan elämässämme.
Kristillisen toiminnan suurimpana ongelmana on usein juuri ajatus siitä, että me voimme tehdä jotakin ilman Kristusta, pelkästään velvollisuudentunteesta ja ympäristön tarpeista käsin. Emme kuitenkaan huomaa, että näin ajatellessamme on helppoa antaa välittömässä läheisyydessämme olevien tarpeiden peittää näkökenttämme niin, ettemme enää pysty ottamaan huomioon Jumalan johdatusta ja hänen yliluonnollista muutosvoimaansa. Me vain lakkaamme rukoilemasta ja etsimästä häntä ja annamme arkilogiikan ja inhorealismin määritellä mahdollisuutemme. Ja mitä suuremmaksi ongelmat paisuvat, sitä vaikeampi on oikeasti uskoa Jumalan kaikkivaltiuteen. Näin menetämme välittömän riippuvuuden Jumalasta, ja yhtäkkiä kaikki onkin vain meidän harteillamme. Juuri sillä tavalla inhimillinen velvollisuudentunne korvaa helposti Jumalan antaman kutsumustietoisuuden ja siihen liittyvän riippuvuuden hänen voimastaan.
Jeesus kutsuu meitä yhteyteensä juuri sitä varten, että koko ymmärryksemme tilanteestamme ja mahdollisuuksistamme voisi radikaalisti muuttua sen kautta, kuka hän on ja mitä hän voi tehdä. Jumalan suuruuden ja kaikkivaltiuden kohtaaminen ei muuta pelkästään joitakin osa-alueita ajattelussamme. Ei! Se muuttaa aivan kaiken: yhtäkkiä näemme hänen suuruuttaan ja saamme iloisesti alistua sen edessä; yhtäkkiä pystymme oikeasti uskomaan siihen, että hänelle on kaikki mahdollista; yhtäkkiä ymmärrämme paljon syvemmällä tasolla sen, miten suuri on hänen rakkautensa meitä kohtaan. Juuri tällaisesta uudistuneesta ymmärryksestä kumpuaa se oikeanlainen riippuvuus Jeesuksesta, joka saa aikaan hänen tuottamaansa hedelmää.
Näin ollen meidän pitäisi keskittyä aina enemmän siihen, mikä on toimintamme yliluonnollinen lähtökohta ja murehtia vähemmän sitä, miten käytännön asiat järjestyvät. Kun pysymme hänessä, hedelmä tulee esiin aikanaan.
Mehis Metsala