Syyskuun 2026 kirje
Miksi seurakunta…?
Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen." (Ps. 122:1)
Aikamme asenteet suhteessa kristillisiin seurakuntiin ovat hyvin moninaiset. Toisaalta puhutaan lisääntyneestä kiinnostuksesta uskoa kohtaan, toisaalta näemme individualistisen materialismin edelleen olevan valtavirran uskonto. Kiinnostusta kristinuskoa kohtaan on, ja se on ehkä jopa nousussa, mutta kynnys astua kirkon ovesta sisään ja olla osa järjestäytynyttä kristillistä seurakuntaa on edelleen korkea. Tuntuu siltä, että kristityilläkin on seurakunnan toimintaan osallistumisen syy ja motiivi välillä hukassa. Joskus kuulee kysyttävän: miksi pitäisi tulla seurakuntaan? Miksi fyysinen läsnäoloni seurakunnan jumalanpalveluksessa on tärkeä, kun hengellistä sisältöä on netissä niin paljon saatavilla?
Seurakunta on Jumalan työväline tässä maailmassa. Pyhän Hengen vuodatuksen seurauksena ei syntynyt poliittista puoluetta vaan kristittyjen yhteisö, jossa Jumala toimii ja jota hän käyttää valtakuntansa eteenpäin viemiseksi tässä maailmassa. Seurakunta on Jumalan luoma työväline, joka tähtää sekä henkilökohtaiseen kasvuun että yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Kaikki, mitä Uusi testamentti lupaa kristityille, on tavalla tai toisella tarkoitettu toteutumaan seurakunnan yhteydessä, eikä Uusi testamentti tunne kristillisyyttä, joka olisi siitä yhteydestä irrallaan. Erittäin puhutteleva on apostoli Paavalin käyttämä vertauskuva seurakunnasta Kristuksen ruumiina. Me olemme seurakuntana yksi ruumis, Kristuksen ruumis, jossa on paljon erilaisia jäseniä. Jokaisella jäsenellä on oma rooli ja tehtävä, ja jokainen jäsen on tärkeä ruumiin toimimisen kannalta. Seurakunta ei voi toimia, mikäli sen jäsenet yrittävät olla täysin itsenäisiä ja pyrkivät toimimaan irrallaan toisistaan.
Suurena haasteena on se tosiasia, että kristillinen seurakunta on syntymästään saakka ollut vajavaisten ihmisten yhteisö. Tämän faktan kohtaaminen on joillekin vaikeaa, mutta sen ymmärtäminen on kuitenkin aivan välttämätöntä. Jumala on täydellinen, Kristuksen rakkaus on aito, Pyhän Hengen voima on todellinen, mutta ihmiset (tarkoitan kristityt) ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan epätäydellisiä. Tämä on alusta lähtien ollut kristillisen seurakunnan todellisuutta. Yksikään seurakunta ei ole täydellinen. Jumalan antama aarre on aina saviastioissa, joissa inhimillinen vajavaisuus ja Jumalan todellisuus kuuluvat samaan pakettiin. Meidän pitää vain hyväksyä se, oppia näkemään myös omaa epätäydellisyyttämme ja suostua Jumalan aloittamaan muutosprosessiin seurakunnan yhteydessä. Välillä se voi olla kivuliasta, mutta ilman sitä emme voi kasvaa hengellisesti. Ellemme suostu siihen, emme tule koskaan kykenemään vaikuttamaan Jumalan rakkautta ympäröivässä maailmassa.
Keskeiseksi kysymykseksi muodostuu viime kädessä se, missä määrin me oikeasti rakastamme Kristusta. Rakastammeko häntä siinä määrin, että haluamme olla osa hänen seurakuntaansa, vai onko tähtäimessämme yksityinen, omaehtoinen versio kristinuskosta, joka ei koskaan vie meitä epämukavuusalueelle? Vastaus kysymykseen, miksi pitäisi tulla seurakunnan jumalanpalvelukseen ja muuhun toimintaan, on Kristuksen suuruudessa, pyhyydessä ja rakkaudessa. Se on siinä tosiasiassa, että Jumala itse on valinnut seurakuntansa työvälineekseen. Hän haluaa kohdata sinua siellä, missä toisetkin palvelevat Jumalaa. Hän haluaa muokata, käyttää, ruokkia, rakentaa ja uudistaa sinua tavalla, jota et voi koskaan kokea yksin kotona ollessasi. Hän haluaa käyttää toisia ihmisiä sinun rakentumiseksesi ja sinua toisten siunaukseksi. Et voi koskaan tietää, mistä jäät paitsi, kun kieltäydyt olemasta osa sitä, mitä Jumala pitää hengellisen kasvusi kannalta aivan välttämättömänä. Tule seurakuntaan, jotta voisit olla osa Jumalan työtä tässä maailmassa! Tule kasvamaan ja vaikuttamaan, rohkaisemaan ja rohkaistumaan! Tule nöyrtymään, muuttumaan ja voimaantumaan, jotta Jumala voisi käyttää myös sinua osana Kristuksen seurakuntaa!
Mehis Metsala