Huhtikuun 2023 kirje
Jumala, joka on puolellamme
Kun saavuttiin paikalle, jota kutsutaan Pääkalloksi, sotilaat ristiinnaulitsivat siellä Jeesuksen ja pahantekijät, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät." Sotilaat jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. (Luuk. 23:33-34)
Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:21)
Huhtikuussa, kun vietämme pääsiäistä, saamme taas mahdollisuuden pohtia Jeesuksen sovitustyön merkitystä elämässämme. Uskon, etten erehdy, kun totean, että kulttuurissamme monien kohdalla tämä kristillinen pyhä tarkoittaa vain paria ylimääräistä vapaapäivää ja niihin liittyviä loma- tai matkustussuunnitelmia. Jopa meille kristityillekin Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus saattavat olla tärkeitä, mutta jokseenkin etäisiä tapahtumia. Näin sen takia, että liian harvoin pysähdymme pohtimaan asemaamme Jumalan edessä ja hänen työnsä merkitystä elämässämme. Mutta heti, kun koemme oman langenneisuutemme ongelmana, kun olemme hengellisesti janoisia ja tarvitsevia, tilanne muuttuu. Kertomus Jeesuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta ei jätä kylmäksi ketään, joka on Jumalan edessä tajunnut oman tilansa vakavuutta.
Pääsiäisen tapahtumat kertovat siitä, miten pitkälle Jumala on valmis menemään meidän tähtemme. Hän tuli meidän kaltaiseksemme ja kuoli meidän puolestamme osoittaakseen sekä tilamme vakavuutta että rakkautensa syvyyttä. Jumala on siis jokaisen puolella, joka ymmärtää oman tarvitsevuutensa, tunnustaa Jumalan Jumalana ja ottaa hänen tarjoamansa lunastuksen vastaan. On huomionarvoista, että kärsimyksensä keskellä Jeesus rukoili jopa teloittajiensa puolesta, koska he eivät tienneet, mitä he tekivät. Hän ei pitänyt henkilökohtaisina vihollisina niitä, joiden iskuja hän joutui kestämään. Päinvastoin: rukoilemalla heidän puolestaan hän osoitti rakkautensa suuruuden.
Tätä kaikkea silmällä pitäen on äärettömän surullista, että modernin yhteiskunnan silmissä Jumala on usein vain syytetyn penkillä. Häntä pidetään liian ankarana ja hänen vaatimuksiaan täysin kohtuuttomina. Häntä vaaditaan muuttumaan jokaisen uuden trendin mukaan ja luopumaan kaikesta, mikä voisi tuntua moraalisesti velvoittavalta. Näin ihminen, joka ei ole alistunut Jumalan edessä, haluaa tehdä hänestä vain itsensä kaltaisen. Uskon, että tätä kaikkea katsoessaan Jeesus rukoilee tänäänkin: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät."
Jos vähänkin pohdimme tätä Jeesuksen rukousta, huomaamme, että se haastaa meitä kristittyjäkin. Ymmärrämmekö me aina, mitä olemme tekemässä omassa elämässämme? Olemmeko seuraamassa häntä kokosydämisesti, vai yritämmekö vain liimata Jeesusta oman elämämme valintojen päälle torjuen samanaikaisesti sen syvällisemmän ja kestävämmän muutoksen, johon hän meitä kutsuu? Yritämmekö käyttää Jumalaa sen sijaan, että alistuisimme ja antautuisimme hänelle?
Kärsimyksensä kautta Jeesus osoittaa, että suurin ei ole se, jolla on eniten omaisuutta, valtaa ja mielihyvää, vaan se, joka rakastaa, palvelee ja antaa itsensä toisten puolesta. Hän kutsuu meitä seuraamaan esimerkkiään, antamaan oman elämämme hänen palvelukseensa ja muuttumaan yhä enemmän hänen kaltaisekseen.
Mehis Metsala